creepy

Ajeltiin eilisiltana parin mun ystävän kanssa ympäri maita ja mantuja. Ratti heilui ja bensaa kului. Jossain vaiheessa löydettiiin itsemme hylätyn kerrostalon pihasta. Se oli kolmekerroksinen ja huomasi hyvin ettei me oltu ainoita jotka siellä on käyneet. Suurin osa ikkunoista oli rikottu, vain kolmannen kerroksen kaikki ikkunat näytti olevan ehjiä. Muutamaan seinään oltiin sprayattu ja lasinsiruja oli kaikkialla.
Kierrettiin talon toiselle puolelle, sinne mistä näkyi parvekkeet. Huomattiin, että alimman kerroksen parvekkeilta pääsisi helposti sisälle taloon. Parvekkeiden ovien ikkunat oli pantu säpäleiksi, joten siitä vaan kiipeäisi ensin partsille ja pujottautuisi oven läpi sisään.
Hetki mietittiin että uskallettaisiinko me käydä siellä talossa vai ei. Päädyttiin lopulta myöntävään vastaukseen ja tuskin me sitäpaitsi ainoita oltiin, jotka siellä sisällä on käyneet kuokkimassa, nimittäin noi mun äsken luettelemat jutut viittaa vahvasti siihen.

Petivaatteet. Ne oli ensimmäinen asia joka huomattiin sisään päästyämme. Siinä ne lattialla lojui. Oliko siellä nukkunut joku? Kierreltiin muitakin huoneita. Jossain oli lautasia ja juomalaseja, toisessa paistinpannuja. Sohvakin löytyi. Eräs keittiö oli kaappien ovia myöten täynnä hometta. Katosta ja seinistä irtoili maalia.
Juuri kun oltiin siirtymässä seuraavaan asuntoon, kuultiin jostain ääni. Ääni, joka kuulosti siltä kuin joku olisi rikkonut ikkunan tai jonkun muun vastaavan lasin. Me kaikki jähmetyttiin silmät suurina. Joku meistä taisi kuiskata että mikä toi ääni oli.  Kiirehdittiin yhdelle ensimmäisen kerroksen  parvekkeista ja hypättiin alas. Lähdettiin.

Koko loppuilta meni spekuloidessa sen äänen aiheuttajaa. Mietittiin, että voisko siellä majailla joku spurgu, nisti tai joku muuten vaan sekopää. Mutta jos siellä oli joku, niin miks se olis hajottanut jonkun ikkunan? Tai entäpä jos se olikin vahinko, sen olis pitänyt tulla hiljaa mutta astui vahingossa jonkun lasin päälle? Miksi se olis tullu meidän luo? Kenties käynyt päälle? Tai ehkä se siellä majaileva halus pelotella meitä ja häätää meidät ulos. Vai tuliko joku ulkoa sisään?
Voi myös olla että sille äänelle oli joku yksinkertainen syy, kuten että tuuli paiskasi jonkun puoliksi rikki olevan parvekkeen oven kiinni ja se lasi pirstaloitui. No, en tiedä, enkä luultavasti saa koskaan tietääkään. Tää jää varmaan ikuiseksi mysteeriksi.

Ymmärrän, että monet varmaan ajattelee, että tää on keksitty tarina ja hölynpölyä. Musta itsestänikin tää juttu kuulostaa aika epäuskottavalta. Mutta totta tää kuitenkin on, uskokaa tai älkää.

ei se mennyt niin

Joku lukija ehdotti, että tekisin tästä aiheesta postauksen, joten päätin toteuttaa sen ja vieläpä videon muodossa. :)

viime päivien meiningit

Kuulumisia tulin tänne nyt kertoilemaan.
Perjantaina päätin luvatta jäädä Emilian luokse yökyläilemään. Meidän ilta koostui Makuunista vuokratusta elokuvasta sekä ahmimisesta.
Lauantaina, eli eilen kun palasin takaisin tänne mun laitokselle, niin hetken päästä ihana Laura tuli tänne mun luo vierailemaan. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja ikäväkin oli ollut kova. Kuvattiin me yhdessä videokin.

mul on ihana feikkihymy

Lauran lähdettyä illalla mä puolestani menin Iinalle juomaan pään täyteen ilmaista viinaa. Oli siellä paljon muitakin ihmisiä ja meininki oli hyvä.
Heräsin kuitenkin aamulla Mimmin luota koska se soitti mulle yöllä ja sanoi tarvitsevansa mua, joten menin sinne, sillä kaveriahan ei jätetä.

Mainitsin aikaisemmin, että olin siellä lehtihaastattelussa. Nyt lauantaina se juttu ilmestyi ja siellä lehden sivuillahan mun ja Katjan kuva koreilee. Sen jutun pystyy lukemaan näköjään myös netistä, eli jos joitain teitä kiinnostaa, niin klikatkaa tästä lukeaksenne se kyseinen artikkeli. Löytyy sivulta 22.

Eipä tässä sitten muuta ihmeempää. Pitäkää ittenne miehinä ja naisina. Ja yksisarvisina.

niitä näitä

Eilen meidän piti mennä vuokraamaan Mimmin kanssa leffa Filmtownista ja sinne me käveltiinkin. Mietittiin varmaan 25 minuuttia mikä elokuva katsottaisiin ja kun vihdoin saatiin päätös tehtyä, niin mentiin irtokarkkivalikoiman kautta kassalle.
"Jos sulla ei oo henkkareita mukana, niin et voi valitettavasti vuokrata tätä elokuvaa", Mimmille sanottiin.
Aika turhauttavaa, että ensin mietittiin ikuisuus hyvää leffaa ja sitten ei edes loppujen lopuksi saada vuokrattua sitä. No saatiinpahan edes se karkkipussi matkaamme, ettei ihan tyhjin käsin palattu siltä reissulta.

Tänäänkin majailin Mimmin luona ja siinä hengaillessa tuli tehtyä myös Idols-hakemus. Koeaulut on Helsingissä elokuun alussa, joten sinne siis. Oliskohan parempi mäihä tällä kertaa kuin edellisellä kaudella, johon mä myös osallistuin 2011 joulukuussa. Jos joku ei oo lukenut postausta siitä, niin klikatkaapas tästä.

Ainiin ja salkkarit päättyi. Ounou, sanon minä. Menee taas jonkin aikaa totutellessa siihen, etten arkipäivisin voikaan enää linnottautua television ääreen seuraamaan Pihlajakadun meininkejä.

Pitäis varmaan tästä kohtapuoliin siirtyä nukkumapuuhiin.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! (=

läskeilin sateessa

Oltiin sovittu yhden tän mun nuorisokodin ohjaajan kanssa, että lähdetään tiistaina pyörillä kohti Lappeenrannan satamaa. Lähinnä sen takia, koska mun oli maistettava jompaakumpaa paikallista ja legendaarista lihapiirakkaa, atomia tai vetyä. En tosiaan tiedä noiden nimien alkuperää..

Vedyssä on sisällä keitettyä kananmunaa ja kinkkua ja atomissa vain toista. Kumman nyt haluaakaan valita täytteeksi. Plus molempiin saa halutessaan tietysti kaikki mahdolliset mausteet.

No, eilen oli tiistai. Aamulla katsoessani ikkunasta ulos näin kaatosateen ja kuulin sen äänekkään ropinan.
Ei me sitten pyöräiltykään vaan otettiin auto allemme ja kurvatiin sillä sinne satamaan.

 Sinänsä hassua, etten ollut koskaan maistanut noita Lappeenrannan kansallis-kaloripommeja, sillä oonhan mä kuitenkin asustellut tässä kaupungissa jo pitkään. Tän kuun 23. päivä tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä kun muutin tänne. Ohhoh kuinka se aika vaan kuluu..

Otin vedyn ja kahvin. Se kemiallisen nimen omaava täytetty lihapiirakka maistui rasvaiselta ja epäterveelliseltä, mutta hyvältä. Itseasiassa todella hyvältä.

Oon tässä yrittänyt vähentää lihansyöntiä ja syönkin nykyään aika harvoin mitään lihaa sisältäviä ruokia. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen, koska halusin tietää miltä maistuu aito lappeenrantalainen vety.

 En silti koe siitä huonoa omaatuntoa, koska en oo siirtynyt kuitenkaan kokonaan kasvissyöjäksi. Vielä.

mul on laaja sanavarasto

lehteen

Tänään siis oli se haastattelu, johon mä edellisessä postauksessa mainitsin meneväni. Kyseessä on siis Vartti- niminen lehti. Mun kanssa haastateltavana oli Katja, joka vloggailee (klikatkaa tästä).
Sen haastattelun idea oli vloggaamisen ja bloggaamisen suosio nuorten keskuudessa. Mä kerroin siinä mun blogista ja Katja videoistaan.

Aluks mua jännitti jonkun verran mennä sinne haastateltavaks, mutta tajusin hetken kuluttua että jännitys oli ollut turhaa. Nimittäin oli tosi rento meininki, ihan kuin olisin vaan kavereiden kanssa istunut kahvilla ja keskustellut. Meiltä kysyttiin sellaisia peruskysmyksiä, kuten että milloin ollaan alettu bloggaamaan/vloggaamaan yms.
Se haastattelijakin oli itseasiassa mun ikänen, joten ei ollut mitään nelikymppistä kukkahattutätiä siinä tenttailemassa.
Kaikin puolin se koko tilanne sujui hyvin ja siitä jäi hyvät fiilikset. Ainoo asia jota stressaan on se, että luultavasti ne kuvat mitä siihen lehteen päätyy on niin epäonnistuneita mun osalta. Näytin varmaan joltain läskiltä teuraalta.

Se juttu kuulemma ilmestyy lähiaikoina, en tiedä tarkkaan. Pitääkin selata tulevat Vartit, että josko siellä meikäläisen pärstä jossain komeilis.
Se artikkeli kuitenkin on vaan Lappeenrannan alueen Varteissa. Että jos joitain teitä muualla asuvia lukijoita kiinnostaa se, niin taitaa olla aika hankala päästä käsiksi siihen kyseiseen lehteen. Mutta kyllä mä tänne blogiin jonkinnäköistä postausta siitä sitten laitan, kunhan juttu ilmestyy ja saan sen lehden omiin pikku kätösiini.